Vanhus Efraim siirtyi tuonilmaisiin 30.03.2023 jKr.
Pyhän Andreaan skiitan johtaja, Vanhus Efraim tuonilmaisiin
Varhain tänä aamuna 30.3.2023 klo 00:10 Pyhän Andreaan skiitan johtaja Vanhus Efraim siirtyi tästä näkyvästä maailmasta Jumalan iankaikkisen valtakunnan piiriin tuskallisen sairauden jälkeen. Hän kärsi pitkälle edenneestä haimasyövästä, joka oli levinnyt myös keuhkoihin, selkärankaan ja maksaan.
Vanhus Efraim (Georgios Gilinis) syntyi Koillis-Kreikassa, Fereksen kaupungissa, 1956. Opiskeltuaan Tessalonikissa hän hakeutui kaksikymmentävuotiaana Athosvuorelle Pyhän Filotheoksen luostariin, jossa hänet vihittiin munkiksi 1978, munkkidiakoniksi 1980 ja papiksi 1983. Kun Filotheoksen luostarin tunnettu johtaja vanhus Efraim muutti Amerikkaan auttaakseen siellä eläviä ortodokseja, nuoremmasta vanhus Efraimista tuli hänen seuraajansa. Hän toimi Filotheoksen luostarin johtajana vuodesta 1992 vuoteen 2001 asti, jolloin hän otti vastuulleen Athosvuoren hallintokeskuksen, Karieksen, lähellä sijaitsevan vanhan venäläistaustaisen Pyhän Andreaan skiitan, joka oli lähes rauniotilassa. Sitä hän johti kuolemaansa asti.
Vanhus Efraim oli tunnettu ja vetovoimainen hengellinen persoona. Hänen alaisuudessa kilvoitteli kolmisenkymmentä munkkia ja kuuliaisuusveljeä monesta maasta ja hänellä oli monia tuhansia hengellisiä lapsia eri puolilla Kreikkaa ja kauempanakin. Hän oli suosittu puhuja, jota kutsuttiin kaikkialle. Hänellä oli laajat tiedot Kirkon perinteestä sekä teoriassa että käytännön kokemuksen pohjalta. Oman vanhuksensa, ”Amerikan Efraimin”, kautta hän niveltyi Athosvuorella Joosef Hesykastin hengelliseen perheeseen ja kilvoitusperinteeseen.
Vanhus Efraim oli hyvin kiinnostunut myös Suomesta, koska hänen alaisuudessaan kilvoitteli vuodesta 1997 lähtien suomalaissyntyinen pappismunkki Joosef. Hän kävi maassamme kymmenisen kertaa lähinnä puhujan ominaisuudessa vieraillen aina samalla maamme luostareissa. Hän tuki voimakkaasti myös Athos-Säätiön luostarikeskus Panagiaa sen alusta asti opastamalla ja rukoilemalla.
Vanhus Efraimin viimeiset vaiheet olivat todellista marttyyrikilvoitusta, sillä kahteen ja puoleen kuukauteen hän ei pystynyt enää nukkumaan, liikkumaan, syömään eikä puhumaan. Hän pystyi ainoastaan istumaan tuolilla ja silloinkin vain yhdessä asennossa. Hänen voimanaan oli Pyhä Ehtoollinen, jonka hän sai lähes päivittäin myös hoidossa ollessaan. Muutama päivä ennen kuolemaansa hänen lohdukseen tuotiin myös pyhän Joosef Hesykastin pyhäinjäännös. Kiitettyään siitä heikolla äänellä hän yritti sanoa vielä jotakin. Koska kukaan ei saanut sanoista selvää, hänelle annettiin tabletti, jonka näytölle hän kirjoitti sormillaan: ”Kristukseni, rakastan sinua!”
Elämänsä viime vaiheilla vanhus Efraim jätti meille kaikille hienon esikuvan vastoinkäymisten kohtaamisesta. Vaikka sairaus oli inhimillisesti sietämätön, se ei murtanut hänen luottamustaan ja uskoaan Jumalaan. Hän ei kapinoinut eikä katkeroitunut, sillä hän ei etsinyt Jumalalta maallisia lahjoja vaan Häntä itseään. Hän ei liioin pyytänyt hengellisiä lapsiaan rukoilemaan hänen paranemistaan, vaan sitä, että Jumalan tahto toteutuisi hänen kohdallaan. Vanhus Efraimin itsensä uhraavassa elämässä kävivät toteen pyhän apostoli Paavalin sanat: ”Elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto” (Fil. 1:21).
Vanhus Efraim on tänään jo kuljetettu Athosvuorelle. Hänen hautaan siunaamiseensa tapahtuu Pyhän Andreaan skiitalla huomenna (31/3) klo 13.
Hyvää matkaa, Vanhus, kohti Kolmiyhteisen Jumalan iankaikkisia asuntoja; olkoon osasi hyvä Paratiisissa! Muista Jumalan edessä luostariasi, hengellisiä lapsiasi ja myös meitä Suomessa olevia ystäviäsi, joita aina pyrit auttamaan pyyteettömästi!
Videoita eri kreikkalaisista lähteistä:
Ateenan apulaispiispa muistelee, kuinka vei pyhän Nektarioksen reliikit Vanhus Efraimin luo:
