Kirje athoslaiselle munkille yhteiselämäluostarista

Pyhä Nikolaj Velimirović, Ohridin ja Žičan piispa (1880-1956)

 

 

Olen kyllä kuullut siitä. Koko Serbian kansa on kuullut, että yhteiselämä Hilandarin luostarissa on jälleen tuhottu. Ketkä muut olisivat voineet tuhota sen kuin ne lakimieliset ihmiset, jotka ovat menettäneet tarkoituksensa, miksi jäädä Athosvuorelle, ja jotka tietämättöminä pyrkivät saamaan sielunsa kirouksen alaisiksi? He voivat nyt iloita, että he ovat mukamas voittaneet Kaikkeinpyhimmän Jumalan Äidin, Athosvuoren Kuningattaren, ja pyhän Savvan – Hilandarin luostarin perustajan. Mutta aika tulee paljastamaan, voiko tällainen sokea voima todellakin voittaa Jumalan pyhien valon. ”Jumala on hidas, mutta Hän saapuu päämääräänsä,” kuuluu sanonta. Ja psalttarissa sanotaan: ”lopussa viholliselta loppuivat aseet.”

Pyhä Savva seurasi pyhän Basileioksen luostarisääntöä. Ja näin pyhä Basileios sanoi yhteiselämäluostarista: ”Jumala on luonut meidät samankaltaisiksi yhden ruumiin jäsenten kanssa niin että saatamme tarvita toinen toistemme apua. Sillä millaista harjoitusta voimme saada nöyryydessä, hurkaudessa ja pitkämielisyydessä, jos ei ole ketään, jota kohtaan osoittaa noita hyveitä? Kenen jalat sinä voit pestä? Kenen palvelija voit olla? Kuinka voit olla vähäisin kaikista, jos asut yksin?”

Jos yhteiselämä on osoittautunut ihanteeksi kylässämme, jossa perheen pää on yhteisön johtaja, niin kuinka tämä systeemi ei osoittautuisi vielä ihanteellisemmaksi munkkien joukossa? Athosvuoren tulee opettaa maailmalle, että hengellinen sukulaisuussuhde on läheisempi ja voimakkaampi kuin fyysinen suhde. Ja jos verisukulaisten yhteisöt voivat elää yhteiselämää, silloin hengellisten veljestöjen tulee elää sitä vielä enemmän. Athoslaisten luostarien veljestöt voisivat olla suureksi hyödyksi riitelevälle ja hämmentyneelle maailmalle, jos he esimerkillään voisivat muistuttaa maailmaa ensimmäisistä kristityistä, kun ”kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä” (Ap. t. 4:32). Kuka tahansa Athoksen vierailija tietää, kuinka paljon parempaa hengellinen elämä on niissä luostareissa, jotka toimivat yhteiselämäluostareina, kuin niissä, jotka eivät sellaisina toimi. Totisesti, mitä voi tehdä itsensä tai toisten puolesta sellainen munkki, joka tuntee maailmalliset lait ja sanomalehtiartikkelit, mutta on hengellisissä asioissa yhtä tyhmä kuin tonttu? Tuollaiset henkilöt löytyvät yleensä luostareista, jotka ovat ilman yhteiselämän tuomaa siunausta.

Mutta Jumala ja Jumalanäiti auttavat niin että hengelliset munkit voittavat lakimieliset munkit Athosvuorella. Silloin Pyhä Vuori saa sen todellisen pyhyyden sädekehän, joka sillä on aina ollut. Silloin Pyhä Vuori täyttyy ylitse äyräidensä Jumalan siunauksesta, ja tämän sinauksen täyteys leviää kaikille maailman kansoille. Jotta tämä tapahtuisi jo huomenna, tarvitaan vain vähän hyvää tahtoa, veljellistä rakkautta ja jumalanpelkoa.

Rauha ja ilo sinulle Jumalalta.

 

 

 

 

 

 

 

 

LÄHDE: Missionary Letters of Saint Nikolai Velimirovich. Part III, s. 99-101