Athos, Kirkon majakka

Diakoni TkT Rolf Hernberg

 

 

Pohjois-Kreikan rannikosta ulkoneva Halkidikin niemimaa hyväilee käden muotoisena Ai­geian meren aaltoja. Kädestä on näkyvissä kolme sormea. Näistä sormen muotoisista niemistä itäisimmän kärjen tuntumassa jylhä Athosvuori kohoaa kohti taivasta yli kahden kilometrin korkeuteen. Koko Athosvuorta kannattava niemi muodostaa alueen, joka varmasti on yksi Eu­roopan erikoisimmista paikoista – ellei kaikkein erikoisin. Niemi kuuluu Kreikan tasavaltaan itsehallintoalueena. Niemeä asustaa tänä päivänä noin kaksituhatta ortodoksimunkkia. Heidän kotinaan on kaksikymmentä luostaria ja lisäksi toistakymmentä sivuluostaria eli skiittaa sekä pienempiä asumuksia, kuten keljoja ja erakkoloita. Alueen itsehallintovaltaa pitää Pyhä Neu­vosto, johon luostarit valitsevat edustajansa. Hengellisesti Athos eli Agion Oros – Pyhä Vuori, kuten kreikkalaiset itse sanovat – on Konstantinopolin ekumeenisen patriarkan Bartolomeok­sen alainen.

 

 

Pyhän Vuoren historiasta

 

Perimätiedon mukaan Jumalanäiti oli yhdessä apostoli Johannes Teologin kanssa merimatkal­la tapaamaan Kyproksen piispaa Lasarusta – juuri häntä, jonka Kristus oli herättänyt kuolleis­ta. Kuitenkin myrsky yllätti matkalaiset ja laiva ajelehti pitkään painautuen lopulta rantaan Athoksen itärannikon siihen kohtaan, missä tänään on Ivironin luostari. Jumalanäiti ihastui kohtaamaansa vehreään, paratiisimaiseen luontoon ja pyysi niemeä Pojaltaan lahjaksi. Silloin kuului taivaasta ääni, joka lausui: ”Olkoon tämä paikka Sinun arpaosasi, Sinun puutarhasi, pe­lastuksen satama niille, jotka etsivät pelastusta”. Näin sai alkunsa se, jota nimitetään myös Ju­malanäidin Puutarhaksi.

 

Pyhän Vuoren nykyisistä luostareista vanhimmat ovat yli tuhannen vuoden ikäisiä. Vanhin niistä, Suuri Lavra, on perustettu vuonna 963 jKr. Aikaisemmin ensimmäisellä vuosituhannel­la Athoksella oli useita luostareita. Ne eivät ole säilyneet ja niistä on tietoa melko niukasti. Toisen vuosituhannen alussa Athoksella luostarilaitos kehittyi nopeasti munkkien lukumäärän kasvaessa yli kahteenkymmeneen tuhanteen.

 

Athoksen luostarit joutuivat kärsimään suuresti ensiksi lännen ristiretkistä ja myöhemmin turkkilaisvallasta, jota kesti usean vuosisadan ajan. Sulttaanit sallivat luostarien toimia, mutta sortivat niitä raskailla veroilla ja määräyksillä, jotka käytännössä suuressa määrin estivät uu­dis- ja korjausrakennustoiminnan. Kreikan vapauduttua osmanien vallasta 1800-luvulla alkoi Athoksella uusi kukoistuskausi. 1900-luvulle tultaessa munkkien lukumäärä oli kasvanut yli kuudentuhannen.

 

Niin vaikeina kuin hyvinäkin aikoina Athoksen luostarien toiminta on riippunut lahjoituksista. Niitä tuli paljon myös Kreikan ulkopuolelta, Venäjältä ja Balkanin alueelta. Vastaavasti myös luostarit edustavat eri kansallisuuksia. 1900-luvun alussa Venäläiset munkit olivat jopa enem­mistönä Pyhällä Vuorella. Lokakuun vallankumous muutti äkkiä tämän tilanteen. Tänään Py­hän Vuoren 20 luostarista yksi on venäläinen, yksi bulgarialainen, yksi serbialainen, ja loput ovat kreikkalaisia. Lisäksi skiitoista kaksi on romanialaista ja yksi bulgarialainen.

 

Toinen maailmansota ei aiheuttanut Pyhälle Vuorelle merkittäviä vaurioita. Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä luostarien asukasluku kuitenkin hiipui. Suuren Lavran 1000-vuotisjuhlaa vietettiin vuonna 1963 lähinnä hautajaistunnelmissa harvan uskoessa enää silloin Pyhän Vuo­ren tulevaisuuteen.

 

 

Pyhiinvaeltajan havaintoja ja vaikutelmia

 

Minulla oli tilaisuus vierailla ensimmäistä kertaa Pyhällä Vuorella vuoden 2005 syyskuussa kahdeksan päivän ajan. Vierailuohjelmaan mahtui kaksitoista luostaria ja kaksi skiittaa siitä­kin huolimatta, että kesken matkamme sattui neljännesvuosisadan rankin sade, mikä pakotti meidät muuttamaan alkuperäistä matkasuunnitelmaa. Ulkoiset merkit viestittivät alusta saakka matkalaiselle viime vuosikymmenten aikana tapahtuneesta käänteestä: Athoksella menee tä­nään ”lujaa”. Luostarien ikivanhat muurit ovat rakennustelineiden peittämiä ja nostokurjet kil­pailevat sypressien kanssa ilmatilasta rakennusten taustalla. Asuintilat ja vieraiden majoitusti­lat ovat kunnostetut, siistit ja kauniit. Peseytymis- ja saniteettitilat tarjoavat kaikki tarvittavat peruspalvelut. Uusia energiajärjestelmiä asennetaan vuosisataisten muurien sisään. Aurinko­energia tuntuu olevan muodissa, eikä ihme. Mekin saimme ennen sateen alkamista nauttia Athoksen auringonpaahteesta.

 

Joidenkin mielestä vauhti on nyt liiankin kova. Esimerkiksi maanteiden rakentaminen ei kaik­kia miellytä. Perinteisesti kuljetukset on hoidettu muuleilla, eikä tämä perinne ole loppunut tä­näänkään. Suoraa maantieyhteyttä ulkomaailmaan ei ole, vaan Athokselle matkustetaan edel­leen laivalla pienestä Ouranoupoliksen kaupungista. Athoksen sisäistä maantietieverkostoa pitkin on nykyisin yhteys kaikkiin luostareihin kahta lukuun ottamatta ja näillä kahdella maanteistä sivussa olevalla luostarilla on hyvät laivayhteydet. Pyhiinvaeltajan käytettävissä on taksibussit. Niemen eteläkärjen alue, joka on Athosvuoren rinnettä, on edelleen vain polku­jen varassa. Sillä alueella on lukuisia skiittoja ja erakkoloita.

 

Teknisestä edistyksestä huolimatta ensikertalaiselle syntyi vaikutelma, että jumalanpalveluk­sien ja muun luostarielämän vuosituhantinen rauha on Athoksella ennallaan. Luostareissa ele­tään tänäkin päivänä bysanttilaisen vuorokausiajanlaskun mukaan luonnon tahtiin. Päivä alkaa auringon laskusta. Viikon välein kellot säädetään uudelleen auringon mukaan. Toki moni munkki pitää taskussaan kahta kelloa, mikä varmaan on tarpeen ainakin, jos pitää opastaa pel­kästään normaaliaikaan tottuneita pyhiinvaeltajia.

 

 

Luostarikilvoittelun päämäärä Pyhällä Vuorella

 

Luostarin asukkaan vuorokausi jakautuu kolmeen karkeasti ottaen yhtä pitkään osaan: ru­koukseen, työhön ja lepoon. Nykyään kaikki Athoksen luostarit ovat palanneet koinobiaali­seen eli yhteiselämään perustuvaan järjestykseen. Jotkut luostareista ovat välillä olleet ns. idiorytmisiä luostareita, joissa munkeilla oli laaja vapaus järjestää itse oma elämänrytminsä. Kokemuksen mukaan tällainen järjestys johti usein rappioilmiöihin.

 

Luostariasukkaan elämän tavoitteet lähtevät ortodoksisesta ihmiskuvasta samoin kuin maail­massa elävän ortodoksin. Elämämme tarkoituksena on rukouksen, kilvoittelun ja katumuksen kautta löytää tie kohti Jumalaa. Ideaalisena tavoitteena on Jumalan kaltaiseksi kasvaminen, mistä kreikkalaiset käyttävät käsitettä theosis, jumaloituminen. Luostarissa kilvoitteleva munkki pitää johtotähtenään evankeliumin lausetta: ”Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan” (Matt. 5:8). Menneinä aikoina profeetoille ja pyhille isille välittyi kilvoittelun kautta Pyhän Hengen viisautta asioista, jotka ovat ihmisjärjen käsityskyvyn tuolla puolen. Näin syntyi Kirkon opin ja tradition rakennuskiviä. Myös joillekin nykyajan ihmisille, jotka ovat kilvoitelleet sydämen puhtauden saavuttamiseksi, on suotu armo vastaanottaa hengellistä viisautta. Sen avulla he voivat ohjata muita ihmisiä eteenpäin hengellisessä elämässään ja näyttää Kirkolle suuntaa tämän päivän maailmassa. Tällaisia Athoksen kilvoittelijoita ovat ol­leet esimerkiksi pyhä Siluan ja vanhus Paisios, joiden elämästä kertovaan kirjallisuuteen var­maan moni lukija on tutustunut. Suomen kielelle on viime aikoina käännetty useista muistakin lähiaikoina eläneistä Athoksen kilvoittelijoista kertovia elämäkertateoksia.

 

Jeesuksen rukous, eli mielen rukous, on yksi esimerkki niistä hengellisistä lahjoista, joita Py­hä Vuori on antanut ortodoksiselle kirkolle. Athoksella Simonopetran luostarissa vierailija voi pistäytyä luostarin lähellä olevassa luolassa, jossa aikanaan kilvoitteli Jeesuksen rukouksen puolustaja, pyhä Gregorios Palamas (k. 1359).

 

Athoksella kilvoittelee myös kaksi suomalaista munkkia. Isä Prodromos (Edelläkävijä) on toi­nen heistä. Kysyin häneltä, mikä on Pyhän Vuoren merkitys tänä päivänä. ”Pyhä Vuori on hengellinen majakka, joka näyttää Kirkolle ja ihmisille hengellisen suunnan maailmassa”, oli muistinvaraisesti siteerattuna hänen vastauksensa.

 

 

 

Analogi 1/2006; julkaisulupa artikkelille kevyesti stilisoituna saatu ainakaan tekijältä