Kysymyksiä ja vastauksia

Pyhän Andreaan skiitan johtaja, arkkimandriitta Efraim, vastaa eri kysyjien kysymyksiin.

 

 

 

 

KYSYJÄ: Hengellisen elämän alku... mitä silloin tarvitaan?

VANHUS EFRAIM:

Hengellisen elämän alussa tarvitaan jatkuvasti rippi-isää ja hengellisiä keskusteluja.

Tarvitsemme myös käytännöllisiä asioita: tiettynä aikana luemme hengellisiä kirjoja ja käymme kirkossa, paastoamme.

Pikkulapsikin juo alussa vain maitoa, myöhemmin hän voi syödä muutakin ruokaa. Jos kyseessä on sairaalloinen lapsi, hän saattaa tarvita myös lääkkeitä. Joskus jopa jonkin toimenpiteen.

Meidän ei tule epäillä kirkkomme toimenpiteitä. Langenneella logiikalla päädymme epäilemään lopulta kaikkea.

 

KYSYJÄ: Mitä ortodoksikristityn tulee erityisesti varoa?

 

VANHUS EFRAIM:

Ensinnäkin: haureuden ja siveettömyyden henkeä.

Toiseksi: Vihan ja vihastumisen henkeä.

Kolmanneksi: Toisten tuomitsemisen henkeä.

Neljänneksi: Hengellisen laiskuuden henkeä.

Elämme tulee olla askeettista. Askeettinen elämä kuuluu kaikille – ei ainoastaan munkeille. Me kuulumme taistelevaan kirkkoon. Yötä päivää olemme taistelutantereella. Vihollisemme on paholainen, vanha minämme sekä valitettavasti jotkut paholaisen ihmiset.

Emme kuitenkaan voi katsella jatkuvasti toisia ihmisiä. Meidän tulee omassa elämässämme toteuttaa Kristuksen käskyjä.

 

 

KYSYJÄ: Mitä tulisi tehdä, jos on ollut masentunut ja sitten hiljalleen alkaa toipua siitä? Aluksi hänen pitää siis mennä hyvän kristityn lääkärin luo, lukea kiitospsalmeja ja rukoilla. Mitä sen jälkeen, kun on voimistunut?

 

VANHUS EFRAIM:

Kun voimat alkavat palautua, ihmisen tulee suuremmassa määrin jatkaa psalmien lukemista ja rukousta. Alussa ne parantavat ihmisen. Sen jälkeen ne ylläpitävät terveyttä. Jos lakkaan rukoilemasta, heti alan ajatella asioita. Ja... mitä ajattelisinkaan?

 

KYSYJÄ kysyy ajatusten harhailusta rukouksessa.

VANHUS EFRAIM:

Eräs askeetti sanoi veljilleen: ”Jätän teidät hetkeksi ja menen rukoilemaan. Pyydän siunaustanne.” Silloin kuului ääni: ”No, lähdetäänpä yhdessä. Minä autan sinua rukoilemaan.” Se oli paholaisen ääni.

Aina siihen asti kaikki on hyvin, kunnes alamme rukoilla. Silloin mielestä tulee tennispallo, joka lentelee edestakaisin.

Jos kuitenkin olemme päättäväisiä, paholainen menee pois.

Eräs hengellinen maallikko rukoili monta tuntia. Hänellä oli suuri hengellinen tarve. Hän rukoili Jeesuksen rukousta. Paholainen syötti hänelle haureutta, tuomitsemista, ruoanhimoa jne. Suu, joka rukoili, väsyi, mutta paholainen vain jatkoi oman myllynsä pyörittämistä vieressä.

Silloin maallikko käytti toista apukeinoa: hän polvistui ja nosti kätensä ristinmuotoon ja jatkoi Jeesuksen rukousta. Silloin paholainen alkoi pilkata. Se nimitteli rukoilijaa vuoheksi jne.

Silloin maallikko alkoi rukoilla: ”...vanhukseni esirukouksien tähden, Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika...”. Tuon kuultuaan paholainen meni hieman taaksepäin, muttei lähtenyt.

Silloin maallikko pudotti todellisen atomipommin! Hän nosti kätensä ylös ja rukoillen huusi: ”Herra Jeesus Kristus, armahda paholaista.... Herra Jeesus Kristus, armahda....”. Silloin paholaiselle tuli lähtö. Se säikäytti paholaisen kokonaan.

Kestäväisyys. Meillä ei ole voimaa hajaannuksettomuuteen. Puhdas mielen rukous on Pyhän Hengen lahja, joka on käynyt läpi monia taisteluita itsensä ja toisten tahoilta.

Kerran eräs paljasjalkaista munkkia pisti skorpioni. Hän rukoili kivun kanssa. Meni kaksi tuntia ja kipu hellitti.

Ajatukset voivat lähteä aineellisiin ajatuksiin. Jumala auttaa ja suojelee meitä. Meillä on tarve: ”Nyt rukoillaan.” Jumala itse kotkoon ajatukset. Minä pidän huolta määrästä, Jumala laadusta.

 

KYSYJÄ: Mitä tulee muistaa omassa elämässä?

VANHUS EFRAIM:

Kristus!

Jeesuksen rukous.

Pyhä Ehtoollinen.

Tulee muistaa myös lähtöä - paratiisia ja kadotusta. Koska emme voi varmasti tietää, kuinka monta vuotta elämme täällä, meidän täytyy olla valmiina joka hetki. Kuten oli pyhä Athanasios Athosvuorelainen: kirkon kupoli putosi hänen päälleen.