Luomattomasta valosta

Athosvuoren Pyhän Andreaan skiitan johtaja arkkimandriitta Efraim

 

 

Kysymys: Arkkimandriitta Efraim, voisitteko kertoa meille jotain luomattomasta valosta?

 

Vastaus: Meidän aikamme Isät sanovat, että Kristus teki auringon äärettömän kirkkaaksi, jotta kaikki olisivat osallisia valosta. Myös oman planeettajärjestelmämme ulkopuolella monet no­vat ja supernovat loistavat avaruudessa, niin että koko luotu ja laajaakin laajempi maailman­kaikkeus on täynnä valoa.

 

Ihminen ei kuitenkaan tyytynyt vain auringon valoon, pelkkiin valohiukkasiin, vaan keksi myös sähkövalon muuttaakseen yönkin päiväksi. Keksintönä, teknologian löytönä, tieteen edistysaskeleena sähkövalo on hyvä ja siunauksellinen. Tästä huolimatta ihmisen sammuma­ton kaipuu saada nauttia jatkuvasta sähkövalosta, jottei hänen tarvitsisi kärsiä hetkeäkään pi­meydestä, kätkee jollakin tavalla sisäänsä ajatuksen siitä, että me olemme kokonaan unohta­neet luomattoman valon olemassaolon. Kun pyhä Johannes Damaskolainen kirjoittaa pääsiäis­kanonissaan ”nyt on kaikki täynnä valoa: taivas ja maa ja alimmainen tuonela” hän paljastaa meille, että luomaton valo valaisee aina kaiken, että kaikki ihmiset suorastaan kylpevät luo­mattomassa valossa. Kristuksemme on läsnä kaikkialla, samoin on läsnä kaikkialla Hänen ar­monsa, niin myös Hänen luomaton valonsa. Tämän mukaisesti on myös tulkittava Kristuksen sana itsestään ”minä olen maailman valkeus” (Joh. 8:12), sillä Hän ei tarkoita tässä auringon valoa eli luotua valoa, vaan luomatonta valoa. Näin me Kirkossa opetamme ja myös uskom­me.

 

Ongelma luomattoman valon kohdalla on kuitenkin meissä ortodokseissa, meidän sielumme näkökyvyssä eli meidän mielessämme. Näkeekö vai karsastaako se: näkeekö se asiat nurjasti, väärässä valossa, vai näkeekö se kenties puutteellisesti, ikään kuin vain toisella silmällään, vai onko se mahdollisesti kokonaan sokeutunut? Pyhässä evankeliumissa Kristus kuitenkin pal­jastaa meille tien tuon valon näkemiseen, ojentaa ulottuvillemme sitä koskevan salatun avai­men, kun sanoo: ”Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan” (Matt. 5:8) nimittäin luomattomassa valossa. Tarvitaan kilvoitusta kilvoituksen perään ja vaivannäköä vaivannäön perään, jotta voittaisimme pahat ajatukset, jotka kiusaavat meitä ylen määrin. Ne eivät kiusaa meitä siksi, että olisimme edelleen valtavan pahoja, vaan täynnä kateutta oleva paholainen pommittaa meitä jatkuvasti ja ruoskii meitä armotta, tuntematta sääliä. Näin käy erityisesti nuorille, jotka tuntevat viehtymystä toisia nuoria kohtaan. Siksi paholainen iskee kyntensä erityisesti heihin, niin miehiin kuin naisiin, ettei yksikään ortodoksi vain pääsisi omakohtaisesti tuntemaan luomatonta valoa.

 

Kun me toteutamme arkielämässämme hyveitä sekä kestämme nurisematta ja kiittäen meitä kohtaavat sairaudet, koettelemukset, panettelut, valheelliset puheet ja lähimmäistemme juonit­telut, silloin edellytykset luomattoman valon näkemiseen ovat kohdallamme täyttymässä. Ja hetkellä, jolloin Kristus haluaa, näin elävä ihmisen saa kokemuksen tästä luomattomasta ju­malallisesta valosta.

 

 

 

Valamon kansanopiston seminaari ”Kristuksesta ja Kirkosta älkää etääntykö; si­sä- ja ulkolähetys Ortodoksisessa kirkossa”

26.05.2002; käännös Hannu Pöyhö­nen