"KRISTUS ON VELJEMME"; Ote isä Porfyrioksen nauhoitetusta keskustelusta hengellisten lastensa kanssa

Niin, siten meidän pitää nähdä Kristus. Hän on ystävämme, Hän on veljemme, Hän on kaikki se, mikä on hyvää ja kaunista. Hän on kaikki. Mutta ystävänä Hän myös julistaa sitä meille kovaan ääneen: ”Te olette minulle ystäviä, hei, ettekö ymmärrä? Olemme sisaruksia. Minä en ole sellainen, miksi minua luulette. En kanna helvettiä mukanani, en halua pelotella teitä; mi­nä rakastan teitä ja tahdon, että nautitte elämästä kanssani.”

 

Tajusitko? Sellainen on Kristus. Hänessä ei ole alakuloisuutta eikä melankoliaa. Hän ei ole sisäänpäinkääntynyt, kuten ihminen, jota elämässä erilaiset ajatukset ja paineet aika ajoin ovat haavoittaneet ja joka jatkuvasti hautoo niitä mielessään ja kärsii niistä.

 

Kristus on uusi elämä. Kuinka sen paremmin sanoisin? Kristus on kaikki. Hän on ilo, Hän on elämä, Hän on valo, todellinen valo, joka saa ihmisen iloitsemaan, liitämään korkeuksissa, ha­vaitsemaan ympärillään kaikki, tuntemaan syvää myötätuntoa kaikkia kohtaan, tahtomaan, et­tä kaikki jakaisivat elämän hänen kanssaan ja olisivat lähellä Kristusta.

 

Kun ihminen löytää aarteen tai muuta vastaavaa, hän ei halua paljastaa sitä missään. Mutta kun kristitty löytää Kristuksen, oppii tuntemaan Kristuksen, kun Kristus kurkottaa sisälle hä­nen sielukultaansa ja se tuntee Hänen läsnäolonsa, silloin hän haluaa huutaa, puhua siitä kaik­kialla, puhua Kristuksesta, kertoa millainen Kristus on, sanoa kaikille: ”Rakastakaa Kristusta, älkääkä asettako mitään Hänen rakkautensa edelle.” Kristus on kaikki, Hän on elämän lähde, Hän on ylin, mitä voimme saavuttaa, Hän on kaikki. Kaikki kaunis on olemassa juuri Kristuk­sessa.

 

 

 

Kirjasta Klitou Ioannidi ”O Geron Porfyrios. Martyries kai empeiries”; käännös Hannu Pöyhönen