Isä Paisioksen antama apu hänen kuolemansa jälkeen

 

pyhä Paisios kuvassa

 
Eräässä Nauplion alueen kirkossa palveleva pappi Dionysios Tampakis kertoo kuulleensa kesällä 2012 seuraavan ihmeellisen tapauksen isä Paisioksesta tämän sukulaisilta, kun vieraili tämän lapsuudenkodissa. Tapaus oli silloin hyvin tuore, sattunut vain kaksi viikkoa aiemmin.
 
Noihin aikoihin eräs lapsi Pohjois-Kreikassa oli sairastunut vakavasti. Erikoislääkärit lähettivät hänet vanhempiensa kanssa tarpeellisia tutkimuksia varten Diavalkaniko Kentroon, Thessalonikissa sijaitsevaan kuuluisaan ja hyvin varustettuun sairaalaan.
 
Saavuttuaan Thessalonikiin epätoivoiset vanhemmat, joiden oli määrä mennä seuraavana päivänä sairaalaan, päättivät käväistä aattoiltana Surotin luostarissa kunnioittaakseen pyhittäjä Arsenios Kappadokialaisen pyhäinjäännöksiä ja tehdäkseen maahankumarruksen isä Paisioksen haudalla.
Oli kuitenkin paastopäivä ja luostari oli kiinni, jotta sisarilla olisi enemmän aikaa rukoukseen. Näin koettelemustensa keskellä elävä perhe löysi itsensä suljetun portin edestä. Ei kuitenkaan kulunut montakaan sekuntia, kun iäkäs munkki laskeutui keppinsä tukeutuen luostarin parkkipaikalta alas johtavaa, puiden reunustamaa tietä.
 
– Tervehdys, siunatut lapset, hän lausui heille. Miksi ette tule luostariin sisälle?
 
– Mutta porttihan on suljettu!
 
– Eihän ole, hyvät lapset, aukihan se on! Avatkaapa nyt.
 
Tällä kertaa portin salvat avautuivat nappia painamalla ja perhe astui hämmästyksissään ja iloissaan sisälle luostariin.
Hetken päästä, kun he olivat nousseet vanhus Paisioksen haudalle johtavat ja kellotapulin vierellä olevat portaat, eräs nunna kohtasi heidät ja kysyi heiltä ihmeissään: ”No, miten te olette tulleet sisään? Eikö portti ole kiinni?”
 
– Ei ole. Eräs munkki avasi meille ja käski meitä tulemaan tänne!
 
– Kuka munkki se oli, nunna kysyi.
 
– Joku iäkäs se oli.
 
Silloin tuo hurskas nunna näytti heille isä Paisioksen valokuvaa. Suu hämmästyksestä auki he varmistuivat, että kyseessä oli sama munkki, joka vähää aiemmin oli johdattanut heidät luostariin samalla luontevuudella kuin joku talonisäntä omaan kotiinsa kutsutut vieraat.
 
Seuraavana päivänä, kun tarvittavat tutkimukset tuossa thessalonikilaisessa sairaalassa oli tehty, lääkärit vakuuttivat vanhemmille, että heidän lapsensa oli täysin terve ilman sairauden häivääkään!
 
 
 
 
 
 
 
 
(Lähde: Vima Orthodoksias 18.7.2023; käännös kreikasta, Hannu Pöyhönen)