"Suo toiselle ensin hymysi"
”Sinä joka olet luostarissa, kun lähestyt veljeäsi, sinä joka olet aviossa, kun lähestyt puolisoasi, sinä joka olet isä tai äiti, kun lähestyt lastasi – – mitä sanotkin hänelle tai aiot hänelle sanoa, sano se, kunhan olet ensin sanonut hänelle pari hyvää sanaa, jotka antavat hänelle iloa, lohtua, pienen hengähdyshetken.
Pyri saamaan hänet sanomaan ”huojennuin, ilahduin!” Pyrkikää, että muut teidät nähdessään, tuntisivat ylpeyttä teistä, rakastaisivat teitä, hypähtelisivät ilosta tavatessaan teidät. Sillä kaikilla ihmisillä on elämässään, kotonaan, ruumiissaan ja sielussaan kipua, sairauksia, vaikeuksia, kärsimyksiä, ja jokainen kätkee kipunsa salaiseen matkalaukkuunsa, sydämeensä, kotiinsa, jotta muut eivät tietäisi siitä.
Niinpä minä en tiedä sinun kivustasi, etkä sinä tiedä minun kivustani. Saatan nauraa ja puhua äänekkäästi, laskea leikkiä, mutta syvimmiltäni tunnen tuskaa, ja nauran ja puhun äänekkäästi peittääkseni murheeni. Sen tähden suo toiselle ensin hymysi.”
- Arkkimandriitta Aimilianos, Simonopetran luostarin igumeni (+ 2019)
(lähde: Vima Orthodoksias 18.7.2022; käännös kreikasta, Hannu Pöyhönen)
