Pyhän Siluanin ajatuksia munkeista
- Mutta jos munkki on leväperäinen eikä ole yltänyt siihen, että hänen sielunsa katselisi aina Herraa, niin palvelkoon pyhiinvaeltajia ja auttakoon töillään maailmassa asuvia. Se on Jumalalle otollista, mutta tiedä, että se on kaukana munkkiudesta.
- Minä itse olen kelvoton kantamaan munkin nimeä. Yli neljäkymmentä vuotta olen asunut luostarissa ja luen itseni aloittelevien kuuliaisuusveljien joukkoon. Mutta tunnen munkkeja, jotka ovat läheisiä Jumalalle ja Jumalanäidille.
- Mutta sellaisen munkin sielu, joka himoitsee rahaa tai tavaroita tai yleensäkään mitään maallista, ei voi rakastaa Jumalaa niin kuin pitäisi. Hänen mielensä on jakaantunut kahdelle taholle, sekä Jumalaan että tavaroihin, ja Herra on sanonut, että emme voi palvella kahta herraa.
- Vaikka munkki ajatteleekin maallisia asioita siinä määrin kuin se on tarpeen ruumiin elämän ylläpitämiseksi, hänen henkensä palaa rakkaudesta Jumalaa kohtaan. Ja vaikka hän työskenteleekin käsillään, hänen mielensä pysyy Jumalassa.
- Omapäinen munkki ei koskaan opi tuntemaan, mitä on puhdas rukous. Ylpeä munkki, joka haluaa elää oman tahtonsa mukaan, ei opi tietämään mitään hengellistä, vaikka hän eläisi sata vuotta luostarissa, sillä hän loukkaa omavaltaisuudellaan hengellisiä ohjaajia, ja heissä Jumalaa.
