Vanhus Efraim Filotheoslainen: Hengellisestä sodankäynnistä

 

 

Videolla vanhus Efraim Filotheoslainen puhuu hengellisestä sodankäynnistä, vastaa ihmisten esittämiin kysymyksiin ja käsittelee mm. luostarien merkitystä.

Vanhus Efraim puhuu ensin kreikaksi, mitä seuraa englanninkielinen käännös. Videolla on myös venäjänkielinen tekstitys.

Alta löytyvä suomenkielinen käännös on tehty videon englanninkielisistä osuuksista.

Video on kuvattu vuonna 1992 Pittsburghissa, Pennsylvanian osavaltiossa.

 

KÄÄNNÖS: I OSA

 

(videolla aika: 11:13-14:41)

Isä Efraim puhuu meille tänään hengellisestä sodankäynnistä. Hän käy läpi tekniikkoja, joita paholainen käyttää, jotta lankeaisimme syntiin; jotta se voisi viedä meidän sydämemme, mielemme ja sielumme pois Jumalan luota; jotta se voisi liata meidät omalla liallaan; jotta se tekisi elämästämme omansa, likaisuuteen juuttuneen kaltaisia.

Isä Efraim lainaa apostoli Paavalia, joka kertoo kirjeessään efesolaisille, että emme taistele lihaa ja verta vastaan (Ef. 6:12). Toisin sanoen tämä ei ole fyysinen sodankäynti, emme käy taistelua fyysisellä ruumiilla fyysistä ruumista vastaan. Silti se on sota, mutta eri valtapiirissä: se on hengellinen ja henkinen sota. Se on hengen taistelua hengen kanssa, sillä jokaisessa meissä on sisäinen henki, joka on tehty Jumalan kuvaksi. Ja tuo sisäinen henki, joka saa ilmaisunsa ruumiissa, on osa meitä. Se on todellinen osa, joka taistelee paholaista vastaan. Ja ilmiselvästi paholainen haluaa todella paljon saattaa meidät lankeamaan.

Isä Efraim painottaa, että paholaisella on valtava määrä kokemusta. Se tietää kaikki erilaiset keinot ja tekniikat, joita käyttää avukseen saadakseen meidät jonkintapaiseen lankeemukseen. Se tietää, kuinka saada meidät tekemään syntiä. Esimerkiksi ajatukset ovat paholaisen ensisijaisia keinoja – pahojen ajatusten laittaminen mieliimme. Se työskentee myös paljon fantasioiden parissa, tai kutsuisimmeko niitä mentaalisiksi kuviksi. Ja nämä mentaaliset kuvatkin vetävät meitä synnin suuntaan, johdattavat meidät pimeyteen ja – jälleen – paholaisen likaan.

Isä Efraim pohtii: Miksi paholainen tekee näitä asioita? Miksi se on niin vihainen ja niin pahantahtoinen? Miksi hän haluaa niin paljon työskennellä Jumalaa vastaan?

Ensinnäkin, paholainen tekee tämän kateudesta. Kateus riivaa ja kalvaa sitä, koska se tietää kaikki hyvät ja ihmeelliset asiat, joita Jumalalla on meitä kaikkia varten varattuna.

Sen vuoksi paholainen uurastaa siitäkin enemmän, koska se tietää, että on itse leikattu irti näistä siunauksista oman luopumuksensa, oman Jumalaa vastaan suuntautuneen kapinansa vuoksi. Se on ottanut aseman, joka on täysin jumalanvastainen niin että se voi sanoa Herralle vihassaan ja kateudessaan: "Katso, kuinka monia olen ottanut sinulta. Voit nähdä, ettei ollut mitään hyötyä siitä kaikesta, mitä teit lähettämällä oman Poikasi kuolemaan ristillä, sillä katso, kuinka monia olen ottanut mukaani." Paholainen haluaa katkeroittaa Jumalan. Se haluaa Herran tuntevan, että mitä tahansa Hän teki ja kaikki ne energiat, joita Hän käytti johdattakseen meidät pelastukseen, ovat olleet turhaan. Ja se on voitto, jota kutstumme "merirosvovoitoksi", mikä tarkoittaa, että paholaisen asenne on seuraava: se menee alas meidän kanssamme, mutta se on sille sen arvoista, jos se saa näin kostettua Jumalalle. 

 

KÄÄNNÖS: II OSA

 

(videolla aika: 20:10-23:17)

Isä Efraim tuo keskusteluun Kirkon pyhät isät, jotka kertovat, että paholainen ja synti ovat alussa kuin pienet muurahaiset. Ne tulevat joinakin erittäin pieniä, näennäisesti merkityksettöminä, hyvin pieninä, hyvin hienovaraisina, lähes huomaamattomina sielun liikkeinä. Jopa fantasiat, jopa ne pienet ajatukset, joista fantasioimme, jopa ne pienet asiat, jotka vaikuttavat niin mitättömiltä ja viattomilta, ovat potentiaalisia sudenkuoppia hengellisessä taistelussa. Voimme sanoa itsellemme: "Tämä on muurahainen, tämä on jotain pientä, joka menee pois." Mutta isä Efraim sanoo, että - isien mukaan - jos emme aja sitä pois välittömästi, pikkuhiljaa siitä tulee vahvempi, voimakkaampi, ja voi tulla aika, jolloin se täyttää meidät. Siitä pienestä muurahaisesta, joka vaikutti niin viattomalta ja mitättömältä, tulee silloin kuin leijona. Siitä tulee erittäin vaarallinen ja sitä on lähes mahdoton hävittää.

Hän lainaa pyhää Iisak Syyrialaista, joka sanoo, että alussa paholaisen kanssa on helppo tulla toimeen, mutta kun se saa jalansijaa, kun se saa jalkansa oven väliin, silloin sen kanssa tulee toimeen paljon vaikemmin. Ideana on siis yrittää täydellisesti tuhota kaikki fantasiat, kaikki hienovaraiset sielun liikkeet. Kaikki ajatukset paholaiselta tulee heti tuhota ajamalla ne pois. Ja ase, jolla voimme ajaa pois nuo pahat ajatukset, on Jeesuksen nimi. Hän lainaa Vanhaa testamenttia, että meidän tulee kutsua Jaakobin Jumalan nimeä. Tuo nimi on luonnollisesti Jeesus Kristus. Joten kun ajatus on pieni, silloin on aika hoidella se.

Isä Efraim painottaa erityisesti hengellisen tarkkaavaisuuden merkitystä. Hän sanoo: Olkaa tarkkaavaisia, olkaa valveilla. Tarkkailkaa kaikkia asioita. Tarkkailkaa silmiänne, sitä, mitä katsotte silmillänne. Tarkkailkaa ajatuksianne, tarkatkaa mielenne ajatuksia. Pitäkää huolta siitä, että sydämessänne ei ole mitään piilotettua, mikä saattaisi mahdollisesti olla erittäin vahingollista hengelliselle elämällenne. Tarkatkaa kaikkea sitä. Laittakaa siihen suodatin. Olkaa varovaisia, ettei saastutus, joka on olemassa ja saattaa tahrata meidät, johdata meitä syntiin.

Isä Efraim antaa esimerkin naisesta, jolla on rinnassaan kyhmy. Jos nainen kieltää sen voiman, eikä mene lääkäriin ja jos hän teeskentelee, että se on jotain pientä, joka menee itsestään pois, isä Efraim huomauttaa, että hiljalleen kyhmy saattaa jatkaa kasvamista ja sitten tulla uhkaksi naisen elämälle. Mutta sillä hetkellä kun aistimme, että jokin on vialla, meidän tulee mennä heti ja hoitaa se kuntoon, jotta se ei etene pidemmälle.

 

KÄÄNNÖS: III OSA

 

(videolla aika 31:01-35:33)

Tässä hengellisessä sodankäynnissä, jota käymme, Kristus antaa meille valon aseet. Nämä ovat Pyhän Hengen lahjoja.  Esimerkiksi rakkauden lahjan avulla vastustamme vihaa. Pyhän Hengen aikaansaamilla hyvillä ajatuksila voimme vastustaa pahoja ajatuksia. Mieleemme tulevia epäilyksiä vastaan voimme esittää uskomme oikean opin, mikä vastustaa noita mielemme epäilyksiä.

Isä Efraim vertaa tätä prosessia – pahan vastustamista hyvällä – siihen, mitä tapahtuu kirurgisessa leikkauksessa, kun leikkaamme hermon jostain. Kun leikataan hermo jostakin osasta ruumiista, niin tuntuu, että tuo ruumiinosa on kuollut. Siinä ei ole enää elämää, energiaa tai liikettä. Samalla tapaa se energia leikataan pois, mikä on synnin energia. Jos todellakin leikkaamme nämä ajatukset pois ennen kuin niistä tulee syntiä ja jos käytämme näitä meille annettuja keinoja ja meillä on pyhiä ajatuksia, me lopetamme pahan verenkierron, paholaisen energian, eikä se johda meitä epäpuhtauteen. Sen vuoksi meidän tulee olla tarkkaavaisia.

Meillä on kaksi asiaa, joilla voimme tarkistaa nämä ajatukset, jotka tulevat suuntaamme. Ensimmäinen on luonnollisesti Jumalan laki, jota voimme käyttää viittana siihen, että voimme tietää, mikä on oikein ja mikä väärin. Toinen on Pyhä Henki, joka valaisee meidät. Ja niin kauan kuin tutkiskelemme itseämme Jumalan Hengen ja Jumalan lain avulla, näitä ajatuksia voidaan kaikkia tarkata. Toisin sanoen voimme pysäyttää ne, ennen kuin ne saavat jalansijaa elämässämme.

Isä Efraim käyttää toista esimerkkiä: Jos elät jossakin, missä paljon ihmisiä kävelee ovesi ohitse, et välttämättä avaa oveasi kaikille, jotka koputtavat oveesi. Olet erottelukykyinen. Tarkistat, kuka on ovella ennen kuin avaat oven ja päästät henkilön sisään.

Samalla tapaa on hengellisessä elämässämme: joku tulee mielemme ovelle ja koputtaa – paholaisella on ajatuksia, joita se lähettää luoksemme, tai mitkä tahansa ajatukset, jotka tulevat luoksemme, meidän tulee tarkistaa ne. Meidän tulee pysäyttää ne ennen kuin ne saavat jalansijaa. Mutta jos sallimme näiden ajatusten tulevan sisälle, jos annamme tämän henkilön tulla sisälle, ennenkuin meillä on tilaisuutta nähdä kuka hän on, hän tulee sisään ja hänellä on paikka kodissamme. Jonkin ajan kuluttua hänestä tulee röyhkeämpi, ja ennen kuin huomaammekaan, hän sitoo meidät ja ottaa täysin vallan. Hänestä, joka äskettäin koputti ovellemme, tulee joku, joka kirjaimellisesti valtaa koko talon.

Isä Efraimin neuvo tässä tilanteessa on: Älä avaa ovea. Kun näet, kuka siellä on, ja näet, ettei se ole hyvämaineinen henkilö, sulje ovi ja aja hänet pois Jeesuksen rukouksella. Sanot "Herra Jeesus Kristus, armahda minua" ja ajat sen vain pois. Toisin sanoen: älä pidä mitään neuvonpitoa näiden ajatusten kanssa, kun ne tulevat. Älä anna niille lainkaan sijaa. Sillä heti kun teet niin, heti kun annat niille vähänkin tilaa, ja ne saavat jalkansa oven väliin, se on ainoa, mitä ne tarvitsevat. Ne alkavat työstää itseään sisälle, kunnes pikkuhiljaa saavat koko talon haltuunsa.

Joten valon sijaan päädymme pimeyteen. Paratiisin sijaan menemme helvettiin. Herran seuran sijaan olemme ikuisuuden demonien kanssa, demonien jotka ovat jatkuvasti ympärillämme, tukahduttavat meitä, häiritsevät meitä, kiduttavat meitä ja olemme niiden seurassa. Joten vaihtoehtoja on periaatteessa vain kaksi: joko haluamme olla Herran kanssa paratiisissa tai vietämme ikuisuuden demonien seurassa erotettuina Jumalasta.

Kaikki alkaa siis ajatuksista – suunta, minne haluamme mennä. Minne haluamme mennä? Kenen kanssa haluamme olla ikuisuudessa? Kaikki alkaa niistä pienistä ajatuksista, jotka tulevat mieleen. Idea on siis tehdä kaikkemme, että mielemme pysyisi puhtaana.

 

KÄÄNNÖS: IV OSA

(videolla aika 44:33-49:18)

Isä Efraim puhuu Tedin kysymästä kysymyksestä, joka koskee ihmisen omaa tahtoa ja sitä, mikä on sen suhde syntiin. Isä Efraim sanoo, että tämä vapaus valita on se, mistä omasta tahdossa on kysymys. Me olemme vapaita. Toisin sanoen emme voi syyttää kaikesta paholaista. Paholainen voi toimia ainoastaan valintojemme puitteissa. Jos valintamme ovat pahoja, silloin paholainen voi toimia niin, että se aiheuttaa meille suurta vahinkoa. Mutta toisaalta jos käytämme vapauttamme oikein ja päätämme, ettemme ota vastaan pahoja ajatuksia, joita tulee, vaan sen sijaan työnnämme ne pois mielestämme, silloin emme tee syntiä.

Se tosiasia, että ajatus käy kimppuumme tai tulee tilaisuus tai kiusaus, ei itsessään ole syntiä. Sen sijaan vapaan tahtomme väärinkäyttäminen on itse asiassa se, millä teemme syntiä. Joten jos käytämme vapauttamme oikein, emmekä hyväksy näitä pahoja ajatuksia ja kiusauksia, kun niitä tulee, emme ole tehneet syntiä.  

Meillä on se vapaus valita. Isä Efraim painottaa tätä asiaa. Me olemme vapaita. Hän ei halua, että me luulemme, että paholainen hallitsee meitä, että se tallaa meidät jalkoihinsa. Sen sijaan meillä on tämä Herran meille antama vapaus. Ja jos käytämme sitä oikein, voimme välttää tällaiset synnit.

KYSYMYS, nainen nimeltä Faith: Entäs kun paholainen yrittää puijata meitä luulemaan, että se oli hyvä merkki Jeesukselta, mutta se ei ollut, vaan oli paholaiselta? Kuinka voimme erottaa näiden kahden välillä?

ISÄ EFRAIMIN VASTAUS: Tapa, jolla erottaa ovatko nämä hengelliset kokemukset Herralta vai paholaiselta, on katsoa, mitkä ovat niiden tulokset, mitkä ovat niiden hedelmät elämässämme. Jos kokemus on Herralta, sitä seuraa nöyryys, rauha sielussamme, tietynlaiset hengelliset siunaukset ja hedelmät, jotka tulevat siitä. Tunnemme, että se on Herralta. Mutta jos se on paholaiselta, tulokset ovat erilaisia. Siihen liittyy levottomuutta, vaivautuneisuutta, hengellinen levottomuus, jonka paholaisen toiminta luo elämässämme, ja joskus se tietysti johtaa ylpeyteen.

Joten kun emme ole varmoja hengellisestä kokemuksesta, siitä onko se paholaiselta vai onko se Herralta, meidän tulee mennä vakuudeksi hengellisen ohjaajamme, hengellisen isämme luo. Me teemme näin tarkistaaksemme itsemme. Meidän täytyy mennä jonkun luo, joka voi auttaa meitä tekemään tämän erottelun, jotta voimme saada selville, onko se jotain Herralta. Jos luotamme ainoastaan itseemme, jos teemme omat tuomiomme ja johtopäätöksemme kokemuksen aitoudesta, voimme helposti huijata itseämme ja ajatella, että jokin on Jumalalta kun se todellisuudessa ei ole Jumalalta vaan saattaa olla paholaiselta. Vaatii suurta hengellistä erottelukykyä, jotta pystyy erottamaan sen, mikä on paholaiselta, ja sen, mikä on Herralta.

 

KÄÄNNÖS: V OSA

(videolla ajat 49:20-49:41, 54:52-59:10)

KYSYMYS, nainen nimeltä Harriet: On aikoja huolimatta siitä että elämme elämäämme, rukoilemme, taistelemme... on aikoja, kun paha yrittää hyökätä kimppuumme rakkaiden ihmistemme kautta. Kuinka rakkaamme kohtelevat meitä. Kuinka he vaikuttavat elämänsuuntaamme. Kuinka me taistelemme sitä vastaan?

VASTAUS: Kun huomaamme, että rakkaamme ovat mahdollisen synnin syy, meidän tulee ottaa kanta sitä vastaan. Ja jos tarve vaatii, meidän tulee olla valmiita myös irrottautumaan heistä, jos he jostain syystä ovat meidän kompastumisemme syy. Tiedätte, kuinka Herra sanoo: "Jos sinun kätesi viettelee sinua, hakkaa se pois... jos silmäsi viettelee sinua, repäise se pois... jos jalkasi viettelee sinua, hakkaa se pois...". Isä Efraim lainaa myös erästä erämaaisää, joka sanoo: "On parempi mennä yksijalkaisena paratiisiin kuin olla helvetissä kahdella jalalla."

Isä Efraim mainitsee tarinan Athoksella olleesta munkkivanhuksesta, joka tuli kerran hänen luokseen ja kysyi: "Kuinka voin hakata jalkani pois ja repiä silmäni pois ja tehdä kaikki nämä asiat?" Isä Efraim yritti selittää tälle vanhalle ja ilmeisen yksinkertaiselle munkkivanhukselle, ettei niitä tule ottaa kirjaimellisesti, että se on ainoastaan allegorinen tapa puhua.

Isä Efraim käytti muutamia muitakin esimerkkejä. Jos lapsella on ystävä, ja ystävä haluaa viedä hänet jonnekin, minne hänen ei kuulu mennä - esimerkiksi diskoon - ja hän näkee, että ystävä vie hänet pois Herran luota tällä tekemisellään, on silloin parempi lopettaa ystävyys ennenkuin se johdattaa syntiin.

Isä Efraim käyttää myös esimerkkiä hukkuvasta miehestä selventääkseen tätä asiaa. Ole varovainen, kun yrität auttaa hukkuvaa, koska kun yrität auttaa tuota hukkuvaa, hän saattaa vetää sinutkin veteen, ja te molemmat hukutte. Yritä pitää huolta siitä, että auttaessasi hukkuvaa kurotat häntä kohden niin, että sinulla itselläsi on vielä ote maasta – luja ote siitä, missä itse olet. Jos et ole varovainen, hukkuva saattaa vetää sinut mukaansa. Toisin sanoen on parempi antaa hänen hukkua kuin että te molemmat hukutte. Tee mitä voit auttaaksesi... mutta se on niin synnin kanssa: jos näet, että ihminen on juuttunut ja takertunut syntiin ja hän haluaa vetää sinutkin syntiin, anna hänen mennä sinne, jos hänen on pakko, mutta älä itse mene hänen kanssaan. Sinun täytyy suojella itseäsi.

Isä Efraim käytti myös esimerkkiä, jonka antoi pyhä Kosmas Aitolialainen. Pyhä Kosmas oli munkki, joka eli isä Efraimin luostarissa (so. Filotheoksen luostarissa) 1700-luvulla. Hän on Kirkkomme pyhä ja apostolienvertainen. Hän matkusti Kreikan läpi turkkilaisvallan aikana ja pyrki elvyttämään Ortodoksista uskoa niiden ihmisten parissa, jotka olivat etäännyttäneet itsensä Totuudesta. Hän kierteli kaikkialla Kreikassa saarnaten Evankeliumia. Ja hän käytti yhtä esimerkkiä näyttämään, kuinka irrottautua niistä ihmisistä, jotka pyrkivät vetää meidät pois Herran luota. Pyhä Kosmas sanoi: Kun tulet tienhaaraan ja näet paholaisen, tee ristinmerkki ja jatka matkaasi. Paholainen lähtee. Toisaalta jos tulet tienhaaraan ja kohtaat naiseen, hän ei lähde pelkästään sillä, että teet ristinmerkin. Täytyy ottaa käyttöön tiukemmat otteet, jotta et lankea syntiin. Toisin sanoen sinun täytyy itse leikata pois se himo, se suhde, se synnin mahdollisuus, jos haluat pelastautua.

Isä Efraim päättää esimerkillä bussikuskista Kreikassa. Tällä bussikuskilla oli bussinsa takana kyltti, jossa luki: "Pysy tästä bussista niin kaukana kuin pysyisit anopistasi." Toisin sanoen pidä (turva)etäisyytesi.

- - -

Isä Efraim sanoo, että hän tajuaa, että saattoi loukata anoppeja, mutta se ei ollut hänen tarkoituksensa. Hän halusi vain saada asiansa ymmärrettyksi. Ajatelkaa anoppiesimerkkiä allegoriana.

 

KÄÄNNÖS: VI OSA

 

(videolla aika 1:11:20-1:17:04)

 

Isä Efraim vetoaa meihin voimakkaasti keskuudessamme olevien luostarien puolesta. Mikä suuri siunaus onkaan meille Pittsburghin hiippakunnassa oleville, että meillä on täällä luostari. Isä Efraim kutsuu sitä meidän kaikkien valoksi.

Jokainen luostari on kuin linnake. Se on pyhien isien läsnäolo. Se siunaa meitä kaikkialla ja se siunaa kaikki asiat. Se tuo meille rauhan. Luostarin läsnäolon takia enkelit tulevat luoksemme. Se auttaa kristittyjä heidän vaelluksessaan. Se on hengellinen valkama. Se lohduttaa meitä. Se antaa meille elämän.

Ja erityisesti näinä aikoina, kun meillä on niin suuri tarve hengelliselle terveydelle, luostari on toivon lähteenä meille kaikille. Sieltä saamme voimaa, armoa. Meillä on Kirkon kokemus, joka on lihaksitullut luostarin elämässä. Se auttaa meitä ja tuo meille pelastuksen.

Erityisesti isä Efraimin mielessä on se, että nämä luostarit Uudessa maailmassa, Amerikassa, eivät ole mikään pieni asia. Ei ole pieni asia, että athoslainen luostari on istutettu aivan meidän keskuutemme, omalle "takapihallemme". Tämä antaa paljon toivoa. Isä Efraim kertoo meille, että meidän tulee tukea sitä rukouksillamme ja rakkaudellamme, koska tämä toimii hiivana toisille luostareille, jotta ne saisivat jalansijaa maassamme.

Se on paikka, jonne menemme saadaksemme ravintoa. Se on paikka, jonne menemme saadaksemme juotavaa janoisille sieluillemme. Se on paikka, jossa löydämme pelastuksen.

Ja sitten toinen isä Efraimin ajatus koskien luostarien läsnäoloa. Hän kertoo, että odotamme nyt antikristusta. Mikä tai kuka on tämä antikristus? Isä Efraim lainaa apostoli Johanneksen kirjettä: joka ei tunnusta, että Jeesus Krisus on Herra, hän on antikristus (vrt. 1 Joh. 4:3). Herraa tulee palvoa hengessä ja totuudessa. Elämme aikaa, jolloin keskuudessamme on monia antikristuksia, monia, jotka eivät usko Kristukseen. Nämä ovat tämän ajan antikristuksia.

Isä Efraimin henkilökohtainen nöyrä mielipide on, että keskuksena tällaiselle demoniselle antikristusmaiselle toiminnalle voisi olla sellainen paikka kuin New York, joka on keskuksena televisiolle. Ja television kautta paholainen voi kommunikoida meidän kanssamme. Se voi tavoittaa meidät massamedian kautta ja tiettyina aikoina television kautta paholainen voi tavoittaa jokaisen ihmisen maassamme ja jopa maailmassa. Näin paholainen voi antaa ohjeita ja vetää meidät luokseen tämän työkalun kautta. Isä Efraim puhuu satanisteista, joita on niin runsaasti meidän keskuudessamme tänä päivänä.

Ja luonnollisesti vastustuksena kaikelle tälle pahalle toiminnalle, joka omana aikanamme lisääntyy, ovat luostarit. Luostarimme tuottavat sotilaamme. Nämä sotilaamme ovat munkkimme ja nunnamme. Ja luostarit ovat linnakkeita, joissa taistelemme näitä meitä ympäröiviä pahoja vaikutteita vastaan.

Isä Efraim puhuu siitä, että sillä aikaa kun antikristuksen toiminta lisääntyy, kun Herra palaa, kysytään: "Löytääkö Hän uskoa?" Luonnollisesti sanoessaan noin Herra tiesi, että se tulisi olemaan erittäin vaikea aika. Ja siksi meillä oli välitön tarve näille luostareille. Kaikki Raamatun profetiat puhuvat lopunaikojen suurista vaikeuksista. Ja nuo profetiat annettiin Pyhän Hengen inspiroimina.

Isä Efraim sanoo, että on tosiasia, että viimeisinä aikoina tulee olemaan vieläkin vaikeampaa kuin kristinuskon alkuvaiheissa, koska viimeisinä aikoina tulee olemaan uusmarttyyreita. Ja nämä uusmarttyyrit ylittävät jopa vanhat marttyyrit. He tulevat olemaan aurinkoa kirkkaampia, koska viimeisinä aikoina tulee olemaan niin vaikeaa löytää edes yksi uskova ihminen, yksi hengellinen ihminen. Ja tuosta syystä meidän tulee olla tietoisia siitä, kuinka vaikeaa tulee olemaan.

Menneisyydessä ihmiset tulivat uskoon niiden ihmeiden kautta, joita tapahtui. Mutta tänä päivänä emme näe niitä ihmeitä siinä mittakaavassa, mitä niitä oli Jeesuksen aikana, koska usko on niin vähentynyt. On siis erittäin harvinaista löytää sellainen ihminen. Ja keitä nuo marttyyrit tulevat olemaan? Vain he, jotka tunnustavat Kristuksen; jotka pysyvät kannassaan; jotka ovat uskonsa todistajia. Nämä uudet marttyyrit tulevat olemaan suurempia kuin entisten aikojen marttyyrit, koska ajat tulevat olemaan niin vaikeita. Aiemmin oli kyllä vaikeaa, mutta silloin oli yhä monia asioita, joita tapahtui ja oli paljon Kirkon hengellisiä voimia(?), jotka tulivat ilmi, mutta viimeisinä aikoina niitä ei ole niin paljon. Lopussa ihmisiä vedetään yhä enemmän kohti pahuutta. Sen vuoksi yksi uskossa vahva ihminen on jopa suurempi marttyyri. Kuka tahansa, joka tunnustaa Kristuksen.

Isä Efraim päättää tuohon huomioon, että me tukisimme luostareita, yrittäisimme rohkaista niiden kehittymistä, niiden leviämistä tänne Uuteen maailmaan niin että Herran linnakkeet ja Kristuksen sotilaat voivat levittäytyä tähän maahan.

 

 

Isä Efraimin loppusanat

 

(videolla aika 1:19:41-1:20:32)

 

Meille on suuri siunaus, että meidän alueellamme on ensimmäinen luostari Uudessa maailmassa. Meidän tulisi ylistää Jumalaa siitä, että ensimmäinen athoslainen luostari, yhteyksineen Athosvuorelle, on täällä Uudessa maailmassa. Isä Efraim on tästä mielestään velkaa Jumalan inspiroimalle piispallemme Maksimokselle, Jumalan miehelle, joka tekee sen, mihin uskoo. Ja olemme hänelle velkaa siitä erityisestä kunniasta, että hän on ollut luostarielämän rakastaja.

Isä Efraim pyytää, että hänen puolestaan rukoiltaisiin, jotta hän voisi istuttaa useampia luostariyhteisöjä alueellemme. Ja hän toivoo, että Pennsylvanian osavaltiosta tulee luostarielämän pääkaupunki Uudessa maailmassa.